Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Olen Minna Nurmela ja perheessäni asustavat japaninpystykorvat  Kamu (Noblewhite Kind of Magic, 11/10), Netta (Dunlin´s Noble Jewel Of Houndbrae, 5/12) sekä ensimmäisen Minako Shiroi pentueen toivo, Minako Shiroi Joulun Toivo (12/15).

Omistamani ihana Pepi (Noblewhite Pretty Finn, 7/06) asustelee vanhemmillani Ranualla ja ei enää suostu vaihtamaan saavuttamaansa vapautta ja äitini kanssa lenkkeilyä :).


Kuvassa Kamu Oulun näyttelyssä 2012

Pääosin koiramme viettävät normaalia kotikoiran arkea, mutta aina silloin tällöin piipahdamme näyttelyissä ja myös agilitya ja tokoa on hieman harrasteltu. Näyttelyissä voisimme käydä useamminkin, mutta vapaa-aikaa vievät myös muut jutut.

Asumme Kempeleessä mukavien lenkkeilymaastojen vieressä. 


Ammatiltani olen yhteisöpedagogi ja erityisopettaja. 

Tykkään myös valokuvata, siinä olen ihan aloittelija, mutta aina jotain kuvia onnistuukin. 

Olen suorittanut kasvattajan peruskurssin jo muutama vuosi sitten ja 31.7.2012 FCI on vahvistanut kennelnimekseni Minako Shiroi.

 

Taustaa

Pikku hiljaa lappilainen alkaa kotiutua reilun kymmenen vuoden jälkeen Oulunseudulle. Kotona Ranualla meillä on ollut koiria aina, enimmäkseen jämtlanninpystykorvia (Sanna ja Jeppe) ja Norjan harmaa (Bella). Ensimmäinen sisäkoiramme oli Jutta, villakoiran ja perhoskoiran sekoitus, myös hänen pentunsa Mörri (isä Suomen pystykorva) asusteli meillä kotona. Vuonna 1992 muuttaessani omaan asuntoon, alkoi koirakirjojen selaaminen ja oman koiran etsiminen. Jostain syystä päädyin japsiin kerta toisensa jälkeen. Koskaan en ollut japsia nähnyt ja kuin sattumalta naapuriimme muutti aikuinen japsi pitovaikeuksien vuoksi. Sitä kävin katsomassa ja vaikka se ei kovin kirjojen japaninpystykorvalta vaikuttanutkaan, olin edelleen sitä mieltä että tuommoinen on saatava. Sattumalta samoihin aikoihin löytyikin Lapin Kansasta ilmoitus, että annetaan sijoituskotiin aikuinen japsi. Niimpä meille sitten jouluna 1992 haettiinkin Kuusamosta Riitu (Fuji-San Emakimono).

Alku aina hankalaa, niin tässäkin tapauksessa. Riitu oli arka, olihan se viettänyt elämänsä ensimmäiset 1,5 vuotta ulkotarhassa, mikä ei todellakaan ole japsille sopiva paikka. Kennelissä, missä Riitu kasvoi oli hyvin monelaisia koiria papilloneista saksanpaimenkoiriin (itse en nähnyt noin montaa rotua, mutta koiranetistä löytyy ko. kenneliltä 8 eri rotua, joita kasvattanut), osa oli sisäkoiria, osa ulkotarhassa. Jostain syystä Riitu just siellä ulkona ja siitä luovuttiin siitä syystä, kun ei pystykorvana tullut shelttien kanssa toimeen. Tosin ei kennelissä koiria huonosti kohdeltu missään tapauksessa, siellä oli todella siistiä ja asianmukaiset tilat, japsille vaan väärä ympäristö.

Riitun saapuessa meille, meni aika kauan ennenkuin luottamusta alkoi löytymään ja sitten kun se vihdoin löytyi, tuli juoksu ja oli aika astuttaa se sijoitusospimuksen mukaisesti ja viedä se sitten takaisin paikkaan, mistä olimme sen hakeneet. Vaikka välillä kävimme Riitua yli 200 km päässä katsomassakin, oli kotiinpaluu pentujen jälkeen taas vaikeaa. Kävimme Riitun kanssa parissa näyttelyssä, mutta täysin noviiseina. Siinä vaiheessa ei ollut rohkeutta soittaa esim. koiran kasvattajalle Fuji-San-kenneliin ja kysyä neuvoja.

Riitu vietti kuitenkin hyvän elämän asustellen enimmäkseen vanhempieni luona maaseudun rauhassa. Maaseudun rauhaan tottuneena Riitu kävi haistelemassa kaupunkilaiselämääkin, mutta ei siitä tykännyt. Tietäessä minun tekevän lähtöä kaupunkiin, koira vaan "katosi" siihen saakka kunnen perävalot loppuivat näkymästä :). Yhden pentueen olen myös kasvattanut, sen pentueen nartut jäivät lähipiiriin, toinen siskolleni ja toinen siihen perheeseen, jossa ensimmäistä kertaa ihkaelävän japsin tapasin. Nyt vasta lähiaikoina nämä molemmat koiruudet ovat siirtyneet sateenkaarisillalle ja vehreämmille niityille. Molemmat olivat todella terveitä n. 11-12 -vuotiaiksi, jonka jälkeen erilaiset vaivat tulivat kiusaksi.

Muutaman koirattoman vuoden jälkeen ja lasten kasvaessa tuli jälleen ajankohtaiseksi miettiä uuden koiran hankintaa. Taas selailtiin koirakirjoja ja aina vaan päädyin japsiin (siis minulle kelpasi vain japsi). Niimpä sitten vähän aikaa kasvattajien sivuja seuranneena päädyin Noblewhite- kenneliin ja kun huomasin siellä syntyneen pentueen mielenkiintoisesta yhdistelmä soitin Kirsille ja varsin pennun sijoitussopimuksella, vaikka minulla siitä sijoitussopimuksesta erittäin huonot kokemukset olikin.

Niinpä meille sitten 9.9.2006 haettiinkin Porista Noblewhite Pretty Finn, Pepi. Pepi onkin ollut aika pakkaus pennusta lähtien. Kaikenlaista on koettu matkan varrella, mutta yhteistyö on sujunut hyvin. Olen todella kiitollinen Kirsille tuosta ihanasta höseltäjästä. Paljon noloja tilanteita on sattunut matkan varrella ja varmasti monta vielä odottamassa, mutta kuitenkin niin monta kokemusta rikkaampana Pepin myötä. Kaikenlaista on sattunut ja untuvikkona edelleen, enemmän innokkaana kuin älykkäänä myös näyttelyitä kiertäneenä kaikenlaista on tullut vastaan. 

 

 

©2017 kennel Minako Shiroi - suntuubi.com